Liikenteestä autoilulla on suurin määrä päästöjä per kilometri, ja siten suurin vaikutus ilmastonmuutokseen. Liikenne ei kuitenkaan ole ainoa kasvihuonekaasujen lähde: Suomessa liikenteen osuus kasvihuonepäästöistä on korkea, korkeampi kuin teollisuuden tuotannon päästöt, mutta huomattavasti pienempi, eli määrältään noin puolet, energiantuotannosta syntyvistä päästöistä. Kaiken kaikkiaan liikenne tuotti lähes 20% koko hiilidioksidipäästöjen määrästä. Tähän lukuun kuuluu siis myös tavaraliikenne, ei ainoastaan yksityisautoilu. Yksityisautoilulla on vain hiukan suurempi osuus tieliikenteestä kuin tavaraliikenteellä, joka aiheuttaa 40% päästöistä. (Tiedot ovat VTT:ltä).

Paikallisesti liikenteen päästöt saattavat kuitenkin olla ongelmallisin ryhmä. Kaupunki-ilman laatu nykyään riippuu lähes kokonaan tieliikenteestä: rautatieliikenteessä syntyy vähän suoria päästöjä, varsinkaan sähköllä kulkevista lähijunista, roskia ei kaupungeissa enää polteta eikä moniakaan asuntoja lämmitetä puilla tai kivihiilellä kuten ennen. Liikenteen päästöt ja liikenteen nostattama tiepöly aiheuttavat hengitystieinfektioita ja astmaa, ja vähentävät huomattavasti viihtyvyyttä kaupungeissa.

Auto siis ei ole suurin ympäristön kuormittaja, mutta silti autoilussa voitaisiin saada paljon edistystä aikaan. Energiatuotannon päästöjen vähentäminen vaatii joko valtavia investointeja, ydinvoiman lisäämistä (joka sekin vaatii valtavia investointeja) tai energiankäytön radikaalia vähentämistä, vaihtoehto josta kukaan ei pidä. Koska energiantuotanto tapahtuu keskitetysti, paljon innovaatioita ja parannuksia päästöihin on jo tehty – ne parantavat usein myös tuotannon tehokkuutta joten niihin on ollut valmiiksi hyvä kannustin. Seuraava askel olisi päästöjen eliminointi niiden tuoton jälkeen, eli ne korjattaisiin talteen ja varastoitaisiin tai muunnettaisiin jollain lailla, ilmakehään päästämisen sijaan. Se taas vähentäisi tuotannon tehokkuutta, joka taas loisi enemmän päästöjä jotka pitäisi muuntaa tai varastoida…

Autojen ja liikenteen tehokkuutta ja päästöjen määrää voitaisiin kuitenkin muuttaa ilman uusia keksintöjä tai valtavia infrastruktuuriprojekteja. Valitettavasti autoilijoiden pitäisi suostua muuttamaan myös käyttäytymistään.